Suomalaisen musiikin virtuaalivisio

 

Olemme juuri ehtineet totuttautua tabletteihin ja kosketusnäyttöihin, kun jo uutta tekniikkaa vyöryy kovaa vauhtia markkinoille. Virtuaalilasit lupaavat moninkertaistaa läsnäolon tunteen, sisältöön sitoutumisen, motivaation ja oppimiskokemuksen. Uuden tekniikan läpimurto tapahtunee ensin pelimaailmassa, mutta heti jälkimainingeissa tulevat markkinoille sosiaalisen elämän ja oppimisen sovellukset. Virtuaalitekniikka on uusi internet.

Tulisikohan tähän jotenkin varautua? Ehkäpä jokaiselle alalle tarvittaisiin oma kansallinen virtuaalivisio. Aloitan omastani – ensimmäinen hahmotelma suomalaisen musiikin virtuaalivisioksi:

Soitonopiskelu siirtyy vääjäämättä enemmän ja enemmän kohti virtuaaliympäristöjen hyväksikäyttöä. Osa opetuksesta säilyy ennallaan, mutta erilaiset virtuaaliset avustajat ja oppituntikokonaisuudet valtaavat alaa. Tähän tulisi valmistautua kehittämällä kansallinen virtuaalinen musiikinopetusalusta, jossa eri soittimille olisi tarjolla opiskelun peruspaketit. Soittoa voisi opiskella verkon yli itsenäisesti tai opettajan johdolla koulussa tai musiikkioppilaitoksessa. Tavoitteena lisätä soittoharrastusta kaikissa ikäluokissa genrestä riippumatta.

Digitaalisten ja virtuaalisten konserttipalveluiden järjestämistä tulisi edistää. Elävän musiikin kuuntelu ei häviä minnekään, mutta rinnalle tulee digitaalisten virtuaalikonserttien palvelukokonaisuus. Tekniikan uskottavuus saadaan niin korkealle tasolle, että kuluttajat maksavat palvelusta. Yhteiskunta voisi tarjota siemenrahaa eri tapahtumatuottajille toiminnan käynnistämiseksi.

Museoiden, kirjastojen ja arkistojen tulisi tarjota uudenlaisia ajasta ja paikasta riippumattomia elämyksiä, jotka syventäisivät ymmärrystämme musiikin historiasta. Miltä tuntuisi kokea ”paikan päällä” Arhippa Perttusen runolaulua rätisevän nuotiotulen lämmössä, Finlandian ensi-esitys jännittyneen konserttiyleisön seassa tai soittaa viulua monisatapäisessä Näppäri-yhtyeessä. Varsinkin museoiden osalta tuleva tekniikka tulee avaamaan aivan uusia ovia.

Alan osaajia tarvitaan varmasti. Pelialan koulutusta Suomessa jo on kiitettävästi, mutta voimavaroja tulisi riittää myös virtuaalitekniikan sovellusten kehittämiseen. Erityisesti tulisi panostaa sisältöosaajien ja tekniikan asiantuntijoiden yhteispeliin. Musiikin opiskelijat tulisi saattaa keskusteluyhteyteen pelisuunnittelijoiden kanssa ja päinvastoin.

Tekniikka etenee huimaa vauhtia. Yhteiskunnalla on täysi työ pysyä perässä. Pienen kielialueen Suomi ei tule määräämään tahtia, mutta oikeanlaisella varustautumisella voimme vaikuttaa kehityksen kulkuun muutenkin kuin vain sen passiivisena kuluttajina.

Yleisradio on jo kerännyt monta sulkaa hattuunsa erinomaisten nettipalveluiden kehittäjänä. Yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön sekä musiikkialan kenttäväen kanssa voisi Yleisradio näyttää tietä myös musiikin virtuaalivision eteenpäin viemisessä.

Matti Hakamäki / Kansanmusiikki-instituutin johtaja

Julkaistu 27.4.2016 sanomalehti Ilkan kulttuurisivun kolumnina