Tasa-arvoa taidekasvatukseen

Suomessa perusopetuksen järjestämisessä on periaatteellisella tasolla sitouduttu vahvasti tasa-arvon toteutumiseen niin ns. yleisten aineiden kuin taideaineidenkin osalta. Kaikilla tulisi olla lähtökohtaisesti yhdenvertaiset edellytykset esimerkiksi musiikin opiskeluun. Käytännössä tilanne on kuitenkin toinen: tutkimusten mukaan musiikkia on harrastettu ja harrastetaan edelleen erityisesti hyväosaisissa perheissä. Myös musiikkikasvatukseen liittyvät rakenteet pitävät sisällään erilaisia eriarvoisuutta ylläpitäviä ja lisääviä mekanismeja.

Syyt musiikkiharrastuksen kohdistumiseen erityisesti hyväosaisille liittyvät vahvasti kulttuurimme syvärakenteisiin. Ehkäpä juuri tämän vuoksi yhdenvertaisen musiikkikasvatuksen toteuttamista on pidetty haastavana, eikä tilanteeseen ole oikein osattu reagoida.

Musiikkikasvatus onkin maassamme järjestetty niin, että se pikemminkin lisää eriarvoisuutta kuin pyrkisi sitä vähentämään. Hyväosaisten lapset harrastavat musiikkia ja siten pääsevät helpommin soveltuvuustestien kautta musiikkiluokille. Musiikkiluokan kautta saadaan taas valmiuksia musiikkioppilaitosten pääsykokeisiin, ja kierre on valmis.

Musiikin harrastamista ja opiskelua on pyritty siis määrätietoisesti eriyttämään. Perusteluna pidetään yleisesti ajatusta, että näin taataan suomalaiselle musiikkielämälle tarpeeksi hyvätasoisia osaajia. Mutta syntyykö huippuosaajia tosiaan helpommin nykyisen erottelevan järjestelmän avulla kuin tasa-arvoisen musiikkikasvatuksen avulla. Millainen olisi tilanne huippujen osalta, jos kaikille halukkaille olisi lapsuudessa auennut polku musiikin pariin?

Eriarvoisuus näkyy käytännön tasolla erityisesti maamme musiikkioppilaitos- ja musiikkiluokkajärjestelmissä. Vastaus ongelmaan ei kuitenkaan ole nykyisen järjestelmän summittainen purkaminen, vaan sen ulottaminen suuremmalle joukolle. Pääsykoevaatimuksia ja soveltuvuustestejä tulisi vähentää ja lopulta niistä tulisi irtaantua kokonaan perusopetuksen puolella.

Lisäksi taideaineiden osuutta perusopetuksessa tulisi merkittävästi lisätä. Musiikin, kuvaamataidon ja draaman opiskelu kasvattavat niin yksilön sivistyksen tasoa, kykyä käyttää luovuuttaan, vuorovaikutustaitoja kuin elämänhallintataitoja. Tällaiset kyvyt nousevat tulevaisuudessa arvoon arvaamattomaan, kun uudet sukupolvet kohtaavat koko ajan enemmän robotisaation ja virtuaalimaailmojen tuomia houkutuksia vetäytyä syrjään yhteiskunnallisesta toiminnasta.

Matti Hakamäki / Kansanmusiikki-instituutin johtaja

Julkaistu 23.11.2016 sanomalehti Ilkan kulttuurisivun kolumnina