Kaustisen, Perhonjokilaakson ja Keski-Pohjanmaan musiikkielämään vahvasti vaikuttanut filosofian maisteri, kansanmusiikin tutkija Simo Kalevi Westerholm kuoli Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa 23. joulukuuta. Hän oli syntynyt 5. toukokuuta 1945 Satakunnassa, Kiukaisten Paneliassa.
Simo Westerholm aloitti soittamisen nuorena Panelian VPK:n torvisoittokunnassa. Opiskeluaikoinaan hän soitti klarinettiaan Turun yliopiston osakuntien puhallinmusiikkiorkesterissa sekä oli perustamassa Kyläpelimannit-yhtyettä vuonna 1973. Opiskelun ohessa Westerholm järjesti lauluiltoja ja hankittu taito näkyi monin tavoin myöhemmin. Läpi koko elämänsä Westerholm oli verraton juontaja, laulunlaatija, tekstinikkari, murteiden tutkija ja suomen kielen eri vivahteilla leikittelijä.
Simo Westerholm opiskeli Turun yliopistossa englantilaista filologiaa valmistuen humanististen tieteiden kandidaatiksi 1967. Käynnit Erkki Ala-Könnin luennoilla vuodesta 1970 muuttivat kuitenkin urasuunnitelmat, kesästä 1971 hän alkoi kiertää Ala-Könnin kenttäretkillä eri puolilla Suomea. Opiskelunsa Westerholm päätti myöhemmin Tampereen yliopistossa, kun hän valmistui maisteriksi etnomusikologia pääaineenaan vuonna 1997.
Varsinaisen elämäntyönsä Westerholm teki kansanmusiikin tutkijana Kaustisella. Kansanmusiikki-instituutissa hän toimi apulaisjohtajana vuodesta 1974 ja myöhemmin aika ajoin myös johtajana. Ennen eläkkeelle jäämistään vuonna 2008 hän toimi useita vuosia Suomen Kansansoitinmuseon johtajana.
Westerholm toimi pitkään Kansanmusiikki-lehden päätoimittajana sekä toimitti useita omia ja instituutin julkaisuja. Omissa julkaisuissa näkyi hänen tärkeimpiä tutkimuskohteitaan: Kaustisen musiikin historia (Ju pet, sanoi Santeri), amerikansuomalainen musiikki (Reisaavaisen laulu Ameriikkaan) tai murteentutkimus(Panelias paohataan tällää). Erityisen merkittävä asiantuntija Westerholm oli suomalaisen torvisoittoperinteen, pelimannimusiikin eri alueiden, kuplettiperinteen ja musiikin paikallishistorioiden alueilla.
Simo Westerholm oli armoitettu muusikko ja viihdyttäjä, laulaja, klarinetisti ja torvensoittaja. Kaustisella hän toimi Kansanmusiikki-instituutin ympärille syntyneessä yhtyeessä Fedja Happo sekä Järvelän miesten yhtyeessä Hot Club de Kairela. Hot Club oli varsinainen vetonumero, kun se 1980-luvulla yhdisti ikimuistettavalla tavalla jatsin, vanhemman tanssimusiikin ja kansanmusiikin nautittavaksi yhdistelmäksi. Juhlasoitot ravintola Pelimannissa tai festivaalien soitot Kairelan Arvon riihessä tai meijerin pihan siltatansseissa kuuluvat monien festivaalivieraiden mielestä vaikuttavimpiin muistikuviin. Kaustisen torviseitsikon uusi elämä alkoi Westerholmin aloitteesta vuonna 1980. Seitsikko toimikin sitten aktiivisesti jokilaakson juhlissa kolmisenkymmentä vuotta.
Westerholmin vaikutus Perhonjokilaakson musiikkielämään neljällä vuosikymmenellä on yksi merkittävimmistä. Työn moninaisuus tuli ilmi perinteentallennuksena, omina julkaisuina, muiden julkaisujen toimitusapuna, musiikkielokuvien käsikirjoitus- ja toimitustyönä, paikallisena ja maakunnallisena yhdistystoimintana, festivaalien ohjelmatyön suunnitteluna. Yhtenä esimerkkinä suuresta työmäärästä mainittakoon, että Radio Avainasemalle hän teki 1980-luvun lopulta 1990-luvulle lähes 400 paikallista musiikkiohjelmaa.
Simo Westerholm oli uupumaton uuden tiedon hankkija ja järjestäjä. Tämän vuoksi hän kuului maamme parhaimpiin ja vaikuttavimpiin asiantuntijoihin kansanmusiikin ja laajemminkin kevyen musiikin alueella. Mestaripelimannit ja muut kansanmuusikot Westerholm tunsi tarkkaan ollen heidän ystävänsä ja soittokaverinsa. Mestarisoittojen tai Kaustisen tuntien tunnelmasta Pelimannitalon isossa tuvassa hän loi ainutlaatuisen sekä tietämyksellään sekä kyvyllään keskustella sekä pelimannien että yleisön kanssa.
Heikki Laitinen ja Hannu Saha
Kirjoittajat ovat Simo Westerholmin ystäviä ja vanhoja työtovereita.