Kansanmusiikki-instituutti julkaisee Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla kaksi odotettua levyä. Kaustisen Purppuripelimannien Juhlalaulu juhlistaa yhtyeen peräti 70-vuotista taivalta, ja kanneltaja Pauliina Syrjälä etenee soittimensa rajojen tutkimisessa toisella soololevyllään Lunkula.
Vuonna 1946 perustettu Purppuripelimannit nosti kaustislaisen viulismin ilmiöksi 1950-luvun puolivälissä Yleisradion tekemillä nauhoituksilla. 1960-luvun alussa viulisti Konsta Jylhän omien sävellysten myötä käyntiin räjähti niin jättisuosio kultalevyineen ja Ruisrock-keikkoineen kuin koko kansanmusiikin uudelleennousu. Massasuosio kesti Jylhän vetäytymiseen soittolavoilta, mutta varsinkin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla Purppuripelimannit on ollut läpi vuosikymmenten rakastettu instituutio.
Purppuripelimannit edustaa vahvaa kaustislaista korvakuulolta oppimisen perinnettä. Nykykokoonpanossa soittavatkin Konsta Jylhän vetämän kokoonpanon jälkeläisistä viulisti Hannu Rauman poika Janne Rauma (viulu) sekä harmoninsoittaja Toimi Uusitalon poika Tony Uusitalo (basso) ja veljenpoika Ville Uusitalo (harmooni). Samaan tyyliin on kaustislaisen perinnön imenyt itseensä myös toinen viulisti Asko Hanhikoski.
Juhlalaulu sisältää niin Asko Hanhikosken uusia pelimannisävellyksiä kuin tämän päivän otteella tehtyjä tulkintoja rakastetuimmista Purppuripelimanni-klassikoistakin. Kuriositeettina on Konsta Jylhän Penttilän sillalla kappaleen aiemmin levyttämätön alkuperäinen B-osa.
Pauliina Syrjälä on monipuolinen kanneltaja, jonka erityisalueena on perinteisesti puutikulla soitettu ns. Jooseppi Pohjolan kantele. Hän on luonut 2000-luvulla jo lähes hävinneen tikulla soittamisen uuden koulukunnan. Vuonna 2005 häneltä ilmestyi kiitetty ensimmäinen soololevy Monet nävöt, minkä jälkeen häntä ovat pitäneet kiireisenä mm. opetus (nykyään lehtorina Sibelius-Akatemiassa), monet kokoonpanot ja produktiot sekä taiteellisen tohtorintutkinnon työstäminen.
Lunkula-levyllä Pauliina Syrjälä keskittyy hallitsemastaan laajasta kantelerepertoaarista pelkästään Jooseppi Pohjolan kanteleeseen, jota hän soittaa tavanomaisempien välineiden lisäksi mm. virkkuukoukulla ja maalipensselillä. Levyn seitsemästä raidasta valtaosa on omia sävellyksiä, joiden inspiraationa ovat olleet mm. isän kotipaikka Laatokan Lunkulansaari, kauppareissu ja kirkonkellojen sointi.
Pauliina Syrjälä löytää soittimestaan akustisesti ja ilman päällekkäisäänityksiä sähköisiä efektejä muistuttavia sävyjä; tunnelmat ja vaikutteet vaihtelevat arkaaisesta estetiikasta nykymusiikkiin ja shamanistiseen voimasoittoon, jossa kannel taipuu lyömäsoittimeksikin.
Purppuripelimannien 70-vuotisjuhlakonsertti ke 13.7. klo 16 Keskipohjanmaa-areena
Pauliina Syrjälä 13.7. klo 20.30 Iholla-sali
Lisätietoja:
Matti Hakamäki
johtaja, Kansanmusiikki-instituutti
040-3588 921, matti.hakamaki@kaustinen.fi
pressikuvat (levynkannet): http://kaustinen.net/?page_id=22116
pressikuvia, Pauliina Syrjälä: http://www.pauliinasyrjala.com/3